"Teidän käsityksenne suorasukaisesta taistelijasta."
"Ehkäpä minulla on paremmat älyn aseet."
Neito kumartui eteenpäin väitelläkseen hänen kanssaan. Theodore kävi levottomaksi.
"Kyllä älyä tarvitaan turnajaispaikallakin. Muistanpa eräätkin asekisat Milanossa — Carmagnola oli päivän sankari. Mutta te ette ollutkaan läsnä. Teillä oli kuumetta, vai horkkako teillä oli?"
"Todennäköisesti horkka. Minä tutisen aina kun vain ajattelenkin yhteenottoa."
Yleinen nauru. Valeriakin hymyili, mutta suuttuneesti.
Bellarion oli ylen rauhallinen. "Miksi nauratte? Puhun totta."
"Tottako? Ja kuitenkin juuri te syöksitte Vignaten satulasta", tokaisi
Fenestrella.
"Sattuma. Livahdin sivulle hänen rynnätessään ohi ja käytin tilaisuutta hyväkseni."
Valeria katseli häntä melkein epäilevästi. Saattoiko mies olla noin häpeämätön? Tuo nuorukainen pyrki suorastaan hyppäämään nenälle. Neito käänsi vihdoin katseensa syrjään, eikä enää ottanut osaa keskusteluun.