"Entä sitten?" tivasi joku toinen. "Tähänkö me jäämme odottamaan, että hän pääsisi turvaan? Lähdetään. Tästä hän juoksi."
"Tuki suusi, pölkkypää!" Karkeaääninen mies puhui jälleen. "Hän tuli kyllä tätä tietä, mutta hän ei mennyt edemmäksi. Hiljaa, älä väitä vastaan. Eikö sinulla ole silmiä päässä? Tämän oven ohi ei kukaan ole kulkenut tänään. Hän on täällä." Ja samassa jysähti oveen raskas isku, joka sai Bellarionin jalkeille aivan kuin olisi se osunut häneen.
"Ovihan on lukossa. Tuskinpa tuo poika on päässyt muurinkaan yli."
"Hän on läheisyydessä, sanon minä. Älä väittele kanssani. Kaksi miestä jää vartioimaan ovea, muut seuraavat minua. Lähdemme palatsiin." Hänen äänensä oli käskevä. Kukaan ei vastannut. Askeleet rapisivat nopeassa tahdissa kujaa ylöspäin. Oven takaa kuului parin miehen hiljaista mutinaa.
Bellarion ihmetteli, mahtaisikohan rukous auttaa. Mitään muutakaan keinoa ei hän enää voinut keksiä.
IV luku.
TURVAPAIKKA.
Hän ei voinut nähdä kovin etäälle suljetusta puutarhasta. Mutta jossakin läheisyydessä täytyi varmaankin olla piilopaikaksi kelpaava sopukka, jonne kätkeytyä, kunnes takaa-ajo olisi ohi.
Hän lähti liikkeelle, astellen varovasti puksipensaikkoon leikattua holvia kohti. Täällä hän pysähtyi ihailemaan näkyä, joka toi mieleen paratiisin. Laajan nurmikentän takana kimalteli lampi ja ruohikossa asteli kaksi ylpeätä riikinkukkoa. Keskellä lampea kohosi valkea marmoripaviljonki, joka solakoine pylväineen muistutti pientä roomalaista temppeliä. Rannalta johti paviljonkiin marmorista rakennettu holvikaarisilta, jonka rintasuojalla punaiset kukat hehkuivat laskevan auringon loimussa.
Lammen tällä puolen laskeutui maa kahtena penkereenä ja graniittikaiteitten yli vaahtosi vesi kummassakin penkereessä olevaan kivialtaaseen. Säleristikoissa kiemurteleva viiniköynnös purppuraisine hedelmäterttuineen reunusti altaita ja alempana levisi smaragdinvihreä nurmi aina kolmelta puolelta ympäröivään marjakuusiaitaan saakka. Tämä pensasaita oli taidokkaasti leikattu ja vähäisen matkan päähän toisistaan oli sen syvennyksiin asetettu marmoriveistoksia, jotka hohtivat valkeina tummaa vehmautta vasten.