"Ettenkö olisi uskaltanut, vai mitä? Herramme luut, mies! Mitä tarkoitatte? Minä olen Milanon herttua."
"Koetan muistaa sen, teidän korkeutenne", mutisi Facino ja hänen äänessään värisevä viha sai della Torren hypistelemään herttuan hihaa.
Gian Maria muutti puheenaihetta, mutta ei suinkaan käytöstään.
"Arvaatte kai, miksi olen saapunut."
"Toivottavasti ilmaisemaan myöntymyksenne siihen, että jälleen saan teitä palvella."
"Äh! Phyh! Teette minut kipeäksi koreilla sanoillanne." Hän kävi äkäiseksi. "Mikä on hintanne? Häh?"
"Hintani? Mitä luulee teidän korkeutenne minulla olevan myytävänä?"
"Hieman kärsivällisyyttä, herra kreivi", rukoili della Torre.
"Luulenpa sitä osoittaneeni", vastasi Facino. "Muuten tästä olisi jo noussut melu." Hän oli vakavasti suuttunut.
Ja nyt piti tietysti hullun herttuan saada hänet raivoihinsa.
"Mitä? Uhkailetteko? Röyhkeä koira!"
Facinon kasvot muuttuivat lyijynharmaiksi. Muuan pitkä, nuori, siniseen ja hopeaan pukeutunut ylimys hänen seuruessaan purskahti äänekkääseen nauruun. Gian Marian hailakat, mulkoilevat silmät tuijottivat uskalikkoa ilkeästi.