"Jos te alatte komentaa, madonna, pidän suuni visusti kiinni." Hän kumarsi ja poistui.
"Jonakin päivänä annan tuolle nenäkkäälle koiralle opetusta hyvissä tavoissa", kähisi Carmagnola.
Ruhtinatar pudisti päätään.
"Hänen käytöksensä ei huolestuta minua siinä määrin kuin hänen mahdolliset aikeensa. Jos voisin luottaa häneen…"
"Jos luottaisitte hänen uskollisuuteensa, täytyisi teidän epäillä hänen sotataitoaan."
"Sotilaanahan hän juuri on saavuttanut mainetta", puuttui Gian Giacomo puheeseen. Nuori markiisi ei pitänyt Carmagnolan pöyhkeilevästä esiintymistavasta ja katsoi karsain silmin hänen mielistelevää käytöstään Valeriaa kohtaan.
"Hänellä on ollut onni myötä", vastasi Carmagnola, "ja menestys on noussut hänelle päähän."
Sillävälin lähetti Bellarion Stoffelin viidensadan jousimiehen ja melkoisen ratsujoukon kanssa Carpignanoon. Kun Carmagnola myöhemmin sai kuulla tästä, syntyi uusi riita. Hän kysyi, miksi ei Bellarion ensin ollut neuvotellut asiasta hänen ja ruhtinattaren kanssa, ja Valeria yhtyi myös tiukkaamaan tähän vastausta. Bellarion puhui suunsa puhtaaksi. "Siltarakennukseenne kuluu ainakin viikko. Sinä aikana ehtii Theodore tuhota Carpignanon sillan."
"Mitä minä Carpignanon sillasta, kun minulla kerran on täällä omat sillat?"
"Ette mitään, niinpian kuin siltanne ovat valmiit. Mutta minä aavistan, että niiden valmistumiseen tarvitaan enemmän aikaa kuin ehkä luulettekaan, ja että meidän loppujen lopuksi kuitenkin täytyy turvautua Carpignanon siltaan."