"Jotta saisimme tiedon niistä ohjeista, joiden mukaan hän on toiminut.
Tuosta kirjeestähän ei ole mitään apua."
"Johan nyt jotakin. Kirje on aivan riittävä todistuskappale. Unohdatte, että meillä sitäpaitsi on muitakin todisteita."
"Mitä? Vieläkö enemmän?"
"Niin. Esimerkiksi laiminlyöntinne viime yönä. Miksi ette hyökännyt? Ja vielä: miksi lopetettaisiin piiritys? Mitävarten — ellette te kerran ole Theodoren ystävä?"
"Jos selittäisin asian teille, ette kuitenkaan ymmärtäisi. Antaisin teille ehkä vain uuden todistuksen ystävällisistä suhteistani Theodoreen."
"Otaksuttavasti", sanoi Carmagnola, "Ercole, kutsu vartiosotilaat tänne!"
"Mitä nyt!" Bellarion kavahti jaloilleen Bellunon noustessa, ja samassa säntäsi Stoffelkin pystyyn hapuillen aseitaan. Ugolino da Tenda ja muuan toinen upseeri hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja riistivät häneltä miekan, sillävälin kuin pari muuta tarrasi Bellarionin käsivarsiin. Bellarion katsoi heitä pitkään ja siirsi sitten katseensa Carmagnolaan. Hän oli kuin salaman lyömä. "Rohkenetteko te pidättää minut?"
"Vain vähäksi aikaa — siksi kunnes saamme päätetyksi, miten kanssanne on meneteltävä. Teidän ei tarvitse odottaa kauan."
"Jumalani!" Hänen aivonsa toimivat työläästi, mutta hän tajusi kuitenkin olevansa täydellisesti heidän vallassaan. Ulkona olevista neljästätuhannesta miehestä olivat vain Stoffelin kahdeksansataa sveitsiläistä hänen puolellaan. Muut tottelisivat ehdottomasti ainoastaan omia päälliköltään. Ne upseerit, jotka tällä hetkellä olisivat voineet häntä auttaa — Koenigsfyofen ja Trotta — olivat Mortarassa. Rohkaisten itseään hiukan kääntyi hän ja sanoi ruhtinattarelle:
"Madonna, olen teidän palveluksessanne. Kerran aikaisemminkin, silloin kuin Carmagnola ehdotti siltojen rakentamista, epäilitte minua, mutta huomasitte sitten olleenne väärässä."