Hitaasti kohotti neito katseensa. Se oli murheellinen ja masentunut.
Hänen kasvonsa olivat kuolonkalpeat.
"Muistanpa muutakin, herra. Muistan esimerkiksi Enzo Spignon kuoleman."
Bellarion hätkähti "Spigno!" toisti hän ja naurahti katkerasti. "Ja nyt nousee Spigno haudastaan kostaakseen minulle."
"Ei kostaakseen, vaan tehdäkseen oikeutta. Mutta jo sekin rikos, josta messer Carmagnola aikoo teidät tuomita, riittää saattamaan teidät oikeaan valoon."
"Aikoo minut tuomita? Voiko minut tuomita ilman tuomioistuinta ja oikeudenkäyntiä?"
Ei kukaan vastannut, ja äänettömyyden yhä vallitessa tulla tömistivät vartiosotilaat saliin, asettuen Carmagnolan viittauksesta Bellarionin kummallekin puolelle. Muuan upseereista kiskoi tikarin Bellarionin vyöltä ja viskasi sen pöydälle. Bellarion kimpaantui.
"Tämähän on järjetöntä! Mikä teidän tarkoituksenne oikeastaan on?"
"Siitä neuvotellaan. Mutta älkää olko liian toiveikas, Bellarion!"
"Tekö minun kohtalostani päättäisitte? Te?" Hän katsoi Carmagnolasta tämän kumppaneihin. Hieman kalpea hän oli, mutta yhäti oli hänen hämmästyksensä suurempi kuin hänen pelkonsa.
Stoffel, joka ei enää kyennyt hillitsemään itseään, kääntyi raivostuneena Carmagnolaan. "Te hätiköivä, omahyväinen hupsu. Jos Bellarionia jostakin syytetään, ei häntä voi tuomita mikään muu kuin herttuan tuomioistuin."