"Häntä syytetään täällä ja hänen syyllisyytensä on todistettu. Hän ei ole voinut esittää ainuttakaan seikkaa puolustuksekseen. Tietenkin on hänen tuomionsa langetettava täällä."
"Se on vastoin lakeja. Mitään oikeudenkäyntiä ei ole ollut, eikä teillä ole valtaa sellaista toimeenpannakaan", väitti Stoffel.
"Olette väärässä, kapteeni. Sotalait…"
"Toistan vielä, että tämä ei ole mikään tuomioistuin. Jos Bellarionia jostakin syytetään, on hänet lähetettävä Milanoon."
"Ja samalla on teidän lähetettävä sinne kaappaamanne sanansaattaja, ainoa todistajanne", lisäsi Bellarion. "Se, että kieltäydytte kutsumasta häntä tänne kuulusteltavaksi, osoittaa jo, etteivät todistuksenne minua vastaan ole niinkään vakuuttavat."
Carmagnola karahti punaiseksi ja mulkoili synkästi pidätettyä. "Ellei päätöksemme teitä tyydytä ja koska syytätte minua hienotunteisuuden puutteesta, suostun toisenlaiseenkin ratkaisuun." Hän nousi ja nakkasi päänsä taaksepäin. "Taistelkaamme, herra ruhtinas." Bellarionin valjuille kasvoille levisi pilkallinen hymy. "Tulisiko syyllisyyteni todistetuksi, jos te saisitte ratsastetuksi minut kumoon? Todistaisiko teidän voittonne kaksinkamppailussa muuta kuin että te olette painavampi, paremmin turnaukseen perehtynyt ja lihaksiltanne voimakkaampi kuin minä? Asia on käsittääkseni selvä ilman mitään yhteenottoakin."
"Jumala antaa voiton sille, joka on oikeassa."
"Äläst!" Bellarion nauroi. "Minua ilahduttaa, että lupaatte sen. Unohdatte kuitenkin, että haasteoikeus on syytetyllä, siis minulla. Sokeassa typeryydessänne te aina jätätte tärkeimmät asiat huomioonottamatta. Tulisiko minun nyt käyttää oikeuttani ja haastaa taisteluun se mies, jonka palveluksessa olen, nimittäin markiisi Gian Giacomo?"
Hento nuorukainen loi häneen hämmästyneen, pelonsekaisen katseen. Kauhistunut ruhtinatar päästi huudahduksen. Carmagnola rauhoitti kuitenkin heitä vastauksellaan.
"Minä teitä syytän, herraseni; eikä hän."