Hän laski munkin irti ja tämä veti syvään henkeään. "Miksi… miksi käytte kimppuuni?" änkytti mies. "Tulin lohduttamaan teitä, mutta te…"
"Tiedän paremmin kuin te itse, miksi tulitte. Aioitte luvata minulle iankaikkisen elämän. Tyydyn kuitenkin tällä kertaa ajalliseenkin elämään, niin että jätetään synninpäästö toistaiseksi. Nyt on tärkeämpää tekemistä."
Puolta tuntia myöhemmin poistui dominikaaniveli pitkänä ja kumarana niinkuin oli tullutkin, kantaen lyhtyä kädessään.
"Toin pois tämän, poikani", kuiskasi hän vartijalle. "Vankinne halusi istua pimeydessä ajatuksineen."
Mies tarttui toisella kädellä lyhtyyn ja tyrkkäsi toisella salvan paikoilleen. Mutta äkkiä hän kohotti lyhtyä ja katsoi munkkia tarkkaan. Tämä ei ollut aivan samannäköinen kuin tullessaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä sai vartija tuta, että hän oli epäillyt munkkia hyvällä syyllä, sillä tämä hyökkäsi nokkelasti hänen kimppuunsa ja tarttui häntä kurkusta. Tuokiota myöhemmin oli sotilaan pää kolahtanut lattiaan pari kolme kertaa ja hän meni tajuttomaksi.
Bellarion puhalsi lyhdyn sammuksiin, raahasi ruumiin pimeään nurkkaan, veti kaavun tiukasti ympärilleen ja harppoi pihalle.
Linnanpihalla maleksivat sotamiehet näkivät tulijassa vain saman dominikaaniveljen, joka puolta tuntia aikaisemmin oli saapunut antamaan vangille synninpäästöä. Takaovi avattiin ilman muuta ja mutisten vartijalle "pax vobiscum" kulki munkki sillan yli, kadoten pimeyteen. Tielle päästyään nosti hän pitkän kaavun liepeitä ja alkoi kävellä nopeasti kaupungista poispäin. Missä hän näki Carmagnolan sotilaiden liikkuvan, noudatti hän kuitenkin suurta varovaisuutta.
Noin tuntia ennen puoltayötä saapui Bellarion Stoffelin leiriin, joka oli melkoisen matkan päässä Vercellin suunnalla. Leirissä hän havaitsi vilkasta liikehtimistä ja ennenpitkää pysähdytti pari Urin miestä hänet, tiedustellen, mitä hän tahtoi. Hän ilmoitti heille ken oli, ja jo heidän opastaessaan hänet Stoffelin luo, ehti uutinen hänen saapumisestaan levitä ympäri leirin.
Stoffel, joka oli täysissä varuksissa, tuijotti ällistyneenä
Bellarionia, tämän astuessa hänen telttaansa.
Ripeästi riisui tulokas munkin vaatteet yltään ja seisoi pian ystävänsä edessä tavallisessa asepuvussaan.