Ei ainoastaan lähetti vaan myös ne upseerit, jotka olivat olleet tuomitsemassa Bellarionia, kutsuttiin asesaliin. Carmagnola murisi, mutta hänen oli taivuttava.
Kun kaikki olivat koolla, kertoi ruhtinatar, mitä oli saanut kuulla
Barbarescolta. Hän otti itse kuulustellakseen lähettiä.
"Teillä ei ole mitään pelättävää, nuori mies", vakuutti hän, huomatessaan lähetin pelokkaan ilmeen. "Teidän on vain kerrottava meille totuus. Jos havaitsen, että vilpittömästi ilmaisette, mitä tiedätte, vapautetaan teidät heti."
Carmagnola, joka oli asettunut ruhtinattaren viereen, kumartui hänen puoleensa.
"Olisikohan se viisaasti tehty?"
"Viisaasti tai tyhmästi, olen jo antanut lupaukseni." Neidon äänensävy ei miellyttänyt uljasta Francescoa. Valeria kääntyi puhuttelemaan lähettiä.
"Annettiinko teille tarkat ohjeet, kenelle kirje oli jätettävä?"
"Kyllä, armollinen madonna."
"Minkälaiset?"
"Muuan ritari vei minut kaupungin portille ja minulle osoitettiin, mihin suuntaan minun oli kuljettava. Jos minut pidätettäisiin, oli minun tiedusteltava herra Bellarionia."