"Mainittiinko?" Hän koetti muistella ja tovin kuluttua hänen katseensa kirkastui. "Kyllä. He puhuivat jostakin Calmaldolasta tai… Carmandolasta…"
"Tai Carmagnolasta" täydensi da Tenda. Hän painoi häpeissään katseensa lattiaan. "Jo täytyy myöntää, että Theodoren kirje oli juuri sitä laatua kuin Bellarion väitti."
"Vai täytyy?" Carmagnola oli aivan pyörällä päästään.
"Juttu on päivänselvä. Miksi tämä nuorukainen lähetettiin etelänpuoleisille linjoille? Ettekö usko Theodoren tienneen, että Valsassina itse oli lännessä, Quinton puolella?" Hänen äänensä vapisi. "Miksi lähettiä ei kuulusteltu aikaisemmin, vai" — hän pysähtyi ja siristi silmiään tuijottaen kiinteästi Carmagnolan polttavia, pelokkaita kasvoja — "Vai kuulusteltiinko häntä ehkä?"
"Mitä?" karjui Carmagnola. "Mitä pirua te tarkoitatte?"
"Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Te olitte vähällä tehdä meistä murhamiehiä. Johtuiko se siitä, että olette hupsu, vai olisitteko ehkä roisto?"
Carmagnola hyökkäsi häntä kohti, mylvien kuin härkä. Pari upseereista riensi väliin ja ruhtinatar ponnahti jaloilleen, vaatien hiljaisuutta. Hänen käskyään toteltiin siinä silmänräpäyksessä.
"Kapteeni Ugolino", sanoi neito, "teillä ei ollut oikeutta puhua tuollaista. Unohdatte, että olemme kaikki syypäitä siihen, ettei lähettiä kuulusteltu aikaisemmin. Pidimme Valsassinan ruhtinaan syyllisyyttä todistettuna.
"Ja nyt olette liian varmat hänen syyttömyydestään", penäsi Carmagnola.
"Miksi vaati Valsassina piirityksen lopettamista? Sanokaapas!"
Ugolino da Tenda otti vastatakseen. "Ehkäpä samanlaisesta syystä kuin hän lähetti väkensä Carpignanoon teidän rakentaessanne siltojanne. Me emme pysty arvostelemaan hänen toimintaansa, Carmagnola."