Carmagnola sinkautti häneen ilkeän katseen. "Te ja minä voimme jatkaa tätä keskustelua jossakin muualla", sanoi hän. "Te olette vihjaillut yhtä ja toista, jota en unohda."
"Ehkä on parasta, ettette unohdakaan", tuumi nuori upseeri rauhallisesti. "Kenties sallitte minun nyt poistua, madonna. Lähden täältä kondottani kanssa tunnin kuluttua."
Neito katsoi häneen hätääntyneenä.
"Valitan, madonna. Olen Valsassinan ruhtinaan palveluksessa.
Anteeksiantamaton hätiköiminen sai minut unohtamaan velvollisuuteni.
Koetan korjata erehdykseni mahdollisimman pian." Hän teki syvän
kumarruksen ja marssi ovelle.
"Seis!" jyrisi Carmagnola. "Ennenkuin poistutte on meidän selvitettävä välimme."
Ugolino pysähtyi kynnykselle oikaisten ryhtiään. "Annan teille haluamanne tilaisuuden", sanoi hän, "mutta vasta sitten kun olette vastannut kysymykseeni, oletteko hupsu vai roisto. Jos olette hupsu, suostun välienselvitykseen."
Upseerit estivät jälleen Carmagnolan hyökkäämästä hänen kimppuunsa. Valjuna ja surkeana pyysi kerskuri: "Madonna, sallikaa minun taistella hänen kanssaan, Hän ei saa livistää ilman muuta."
Neito pudisti päätään. "Ei, herraseni. En pidätä ketään, joka haluaa poistua täältä Kapteeni Ugolino tuntuu olevan selvillä siitä, mitä hänen on tehtävä."
"Vai niin? Taivaan Jumala!" Carmagnola muljautti silmiään ja pyörähti sitten kannoillaan, huutaen muille upseereille: "Entä te? Katsotteko tekin olevanne oikeutetut kapinoimaan?"
Bellunolla oli heti vastaus valmiina. Ja Belluno oli hänen oma luutnanttinsa. "Jos me olemme erehtyneet, niin osaamme myös tunnustaa niin tehneemme."