Carmagnola kääntyi tuskaisena muitten puoleen, saaden saman vastauksen.
"Unohdamme kokonaan lähettiparan", huomautti ruhtinatar.
Carmagnola silmäili nuorukaista aivan kuin olisi tahtonut vääntää häneltä niskat nurin.
"Voitte mennä, nuori mies", sanoi ruhtinatar ystävällisesti. "Olette vapaa. Pitäkää huolta, ettei häntä estetä poistumasta." Poika ja vartijat lähtivät, ja kohta heidän jälkeensä upseerit.
Masentunut Carmagnola vilkaisi neitoa, joka oli vaipunut takaisin nojatuoliinsa.
"Olipa miten hyvänsä", sanoi hän, "on Theodore nyt saavuttanut tarkoituksensa. Mitä me enää voimme tehdä?"
"Jos minä rohkenisin neuvoa…", lausui Barbaresco maireasti, "seuraisitte Ugolino da Tendan esimerkkiä."
"Mitä?"
"Palaisitte takaisin Bellarionin lipun alle."
"Palaisin?" Carmagnola kumartui eteenpäin suu avoinna. "Palaisin?" kertasi hän. "Jättäisin Vercellin?"