"Niin. Bellarionhan oli päättänyt lopettaa piirityksen. Hänellä on joku muu suunnitelma."
"Minä en piittaa hänen suunnitelmistaan. Sitäpaitsi on teidän paras kertakaikkiaan ymmärtää: minä en ole tehnyt hänelle mitään uskollisuudenvalaa. Vannoin palvelevani herttuatar Beatricea. Ja herttua Filippo Maria on antanut minulle määräyksen auttaa Vercellin valloittamisessa. Tunnen velvollisuuteni mainiosti."
"Ehkä", arveli ruhtinatar hitaasti, "Bellarionilla tosiaan on jokin toinen keino saada Theodore nujerretuksi."
Carmagnola tarkkasi häntä epätoivoisen näköisenä. Hänen kasvonsa nytkähtelivät kouristuksentapaisesti.
Ääni särähteli.
"Oi, madonna! Jalo sydämenne saa teidät tekemään korjaamattoman erehdyksen. Miten ihmeessä voitte yht'äkkiä luottaa mieheen, joka jo monet vuodet on käyttäytynyt kuin lurjus?"
"Huomaan erehtyneeni hänen suhteensa."
"Miten voitte olla vakuutettu siitä? Kuulitte, mitä Belluno sanoi sinä yönä, jolloin siltani särkyivät — Bellarion ei koskaan näytä siltä, mitä hän todellisuudessa on."
"Sepä se juuri johtikin minut harhaan, suureksi häpeäkseni."
"Ehkä se johtaa teidät harhaan nytkin?"