Barbaresco muistutti hyökkäykseen valmistautuvaa verikoiraa.
"Ah!" äänsi hän. "Ja mitä sanoi ruhtinatar?"
"Hän sanoi jotakin aivan odottamatonta. Luulin kohtaavani ylimielisyyttä, mutta havaitsinkin hänen pelästyvän. Yritin, vaikkakin turhaan, osoittaa hänelle, että tällä tavoin saavutettaisiin päämäärä nopeimmin, että hän, ellei aiemmin ollut tällaista keinoa ajatellut, nyt tekisi viisainten, jos hyväksyisi sen muitta mutkitta."
"Haa! Niinkö sanoitte! Ja hän?"
"Hän käski minun sanoa teille, että jos tosiaan olette jotakin tällaista suunnitellut, heittäisitte aikeenne sikseen. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämäntapaisten hankkeitten kanssa. Mieluummin paljastaisi hän koko salaliiton markiisi Theodorelle."
"Jumalavita!" Barbaresco ryntäsi pystyyn, naama tulipunaisena ja otsasuonet pullistuneina.
Näköjään liikkumattomana valmistautui Bellarion torjumaan hyökkäyksen.
Se tuli. Mutta vain sanaryöppynä. Barbaresco syyti ilmoille kaameita ja rivoja herjauksia suunsa täydeltä. "Sinä häpeällinen lurjus! Sinä kolminkertainen nauta! Lörppöilevä apina!" Haukkumasanat sinkoilivat raekuurona Bellarionin niskaan. "Mene takaisin ja kerro hänelle, sinä kaistakalloinen paviaani, ettei koskaan ole ollut kysymyskään mistään vihjaamasi kaltaisesta yrityksestä."
"Eikö?" kiljaisi Bellarion kimeästi. "Vaikka kreivi Spigno —"
"Korjatkoon piru kreivi Spignon, taulapää! Totteletkos? Lähde heti ilmoittamaan, mitä käskin!"