"En tullut ajatelleeksi sitä", huokasi Bellarion.
"Ette. Ettekä minua enempää kuin ketään muutakaan!" Hän kiihtyi jälleen. "Vielä eilen luulin pääseväni nykyisestä kurjuudestani, mutta nyt…" Hän jyskytti äkkiä raivoissaan pöytää ja hyppäsi taas pystyyn. "Tämän olette saanut aikaan haljulla hölinällänne."
"Mutta, herraseni, jollakin muulla keinolla —"
"Ei ole muita keinoja. Ei ainakaan meidän käytettävissämme. Ei meillä ole varaa palkata sotajoukkoa. Huomenna saatte kertoa tovereilleni, mitä olette tehnyt, ja katsotaanpa sitten, mitä he ajattelevat."
Tämä ei kuulostanut varsin lupaavalta. Yön kuluessa teki Bellarionin mieli toisenkin kerran nousta ja yrittää karkuun, mutta hän hillitsi kuitenkin halunsa. Oli katsottava, mitä muut salaliittolaiset tuumisivat. Ruhtinatar ehkä vielä tarvitsisi häntä. Tarvitsisi — eikä hän kuitenkaan voinut täysin tyydyttävästi selvittää itselleen, miksi juuri hänen piti panna henkensä vaaraan, jotta ruhtinattaren pulma selviäisi.
Seuraavana aamuna pidetyssä neuvottelussa valkeni Bellarionille pian, millaisessa vaarassa hän todella oli. Salaliittolaiset malttoivat tuskin kuunnella loppuun selontekoa hänen toiminnastaan, ennenkuin he jo vaativat hänen surmaamistaan. Casale aikoi paljastettu tikari kourassa hyökätä hänen kimppuunsa, mutta Barbaresco astui mahtipontisesti väliin.
"Ei minun talossani!" karjui hän. Murha olisi voinut saattaa hänet syytteeseen.
"Eikä missään muuallakaan, ellette halua tehdä itsemurhaa", varoitti Bellarion kylmästi. Hän astui esiin Barbarescon selän turvista. "Unohdatte, että ruhtinatar Valeria panee vastuun murhastani teidän niskoillenne. Eikä hän syytä teitä ainoastaan siitä, vaan vieläpä valtionhoitajankin murhan suunnittelemisesta. Tuhoamalla minut tuhoatte itsenne." Hän hymyili nähdessään heidän nolot ilmeensä. "Mielenkiintoinen tilanne, vai mitä?"
Saamattomassa raivossaan he nyt kävivät kreivi Spignon kimppuun. Hänhän oli aiheuttanut koko tämän pulman. Enzo Spigno istui liikkumattomana, kasvot valkeina, ja antoi myrskyn raivota. Kun se laantui, virkkoi hän:
"Kiittäisitte minua mieluummin. Minähän vain tunnustelin maaperää, ennenkuin hyökkäsimme. Loppujen lopuksi on vain tapahtunut, mitä odotinkin. Ei pitäisi päästää naisväkeä sekaantumaan tällaisiin asioihin."