"Tiedän", vastasi Bellarion koruttomasti. "Ja kunhan olette nukkunut yön, huomaatte kyllä, että teidän pelastuaksenne täytyy uskoa minua."
"Minun pelastumiseni ei riitä, Näitte veljeni…"
"Näin. Jos messer Castruccio oli syypää hänen…"
"Castruccio on ainoastaan väline. Tulkaa. Suotta me puhumme." Hän lähti astumaan odottavia seuranaisiaan kohden, mutta pysähtyi äkkiä. "Minun täytyy sittenkin uskoa teitä, ser Bellarion. Ellen uskoisi, tulisin hulluksi. Mutta jos valehtelette, jos olette valtionhoitajan kätyri, rankaisee hyvä Jumala teitä varmasti."
"Olette oikeassa", kuiskasi Bellarion.
"Sanokaa, mitä aiotte kertoa sedälleni?"
"Mitäpä muuta, kuin että olen keskustellut kanssanne tuloksetta; että joko salaatte minulta totuuden tai sitten ette tosiaan tiedä salaliitosta mitään."
"Tapaammeko toisemme vielä?"
"Jos niin haluatte. Mutta mitä tässä enää voitaisiin tehdä?"
"Siitä saatte ottaa selon." Näin osoitti neito, että hän tahtoi luottaa
Bellarioniin tinkimättä.