»Koska tiedän, millä asialla hän tulee Lavédaniin. Hän aikoo kosia tytärtäni.»
Jos hän olisi heittänyt pommin vuoteeseeni, ei hän olisi voinut sen paremmin saada minua hätkähtämään.
»Se hämmästyttää teitä, niinkö?» Hän naurahti katkerasti. »Mutta minä voin vakuuttaa teille, että asia on siten. Kuukausi sitten vieraili luonani kreivi de Chatellerault — toinen hänen majesteettinsa hienoista suosikeista. Hän saapui kutsumatta, ei esittänyt tulolleen mitään muuta syytä kuin että hän muka huvikseen matkusti maakunnassamme. Tuttavuutemme oli perin vähäinen enkä minä lainkaan halunnut sitä lujittaa. Mutta yhtäkaikki hän majoittui tänne mukanaan kymmenkunta palvelijaa ja näkyi aikovan viipyä täällä pitkään.
— Minua se kummastutti, mutta seuraavana aamuna sain siihen selityksen. Eräältä hovissa olevalta vanhalta ystävältäni sain kuriirin mukana kirjeen, jossa hän ilmoitti, että herra de Chatellerault oli tullut Lavédaniin, koska kuningas oli kehoittanut häntä kosimaan tytärtäni. Syiden arvaaminen ei ollut vaikeata. Kuningas pitää hänestä ja tahtoo tehdä hänestä varakkaan; helpoin keino on rikas avioliitto; ja Roxalannea pidetään perijättärenä. Sen lisäksi tunnetaan vaikutusvaltani tässä maakunnassa ja pelätään minun vastustavan kardinaalin puoluetta. Mitenkä voitaisiin minut paremmin uudelleen liittää kruunun kannattajiin — sillä kruunu ja hiippa merkitsevät samaa nykyisessä sekavassa Ranskassa — kuin naittamalla tyttäreni jollekin kuninkaan suosikille?
— Jollen olisi hyvissä ajoin saanut varoitusta, niin Jumala tietää, kuinka onnettomasti olisi käynyt. Mutta nyt ei herra de Chatellerault saanut nähdä tytärtäni kuin kahdessa tilaisuudessa. Heti samana päivänä, jona sain mainitsemani tiedot, lähetin hänet Auchiin eräiden hänen äitinsä sukulaisten hoiviin. Chatellerault viipyi viikon. Sitten hän kävi kärsimättömäksi ja tiedusti, milloin tyttäreni palaisi. 'Kun te poistutte, monsieur', vastasin, ja kun hän tiukkasi syitä, puhuin hänelle siksi avoimesti, että hän laittautui kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa paluumatkalle Pariisiin.»
Varakreivi lopetti puheensa ja käveli huoneessa, sillä aikaa kun minä mietin hänen sanojaan, jotka paljastivat minulle mielenkiintoisen seikan. Sitten hän alkoi taaskin puhua:
»Ja kun nyt Chatelleraultin aikeet eivät onnistuneet, valitsee kuningas vaarallisemman henkilön saadakseen toivomuksensa täytetyiksi. Hän lähettää markiisi Marcel de Bardelysin Lavédaniin samalle asialle. Epäilemättä hän pitää Chatelleraultin epäonnistumisen syynä kömpelyyttä ja on päättänyt tällä kertaa valita sellaisen miehen, jolla on hienokäytöksisen hovimiehen maine ja joka osaa armastelun taidon niin hyvin, että hän ehdottomasti saa tyttäreni kiedotuksi pauloihinsa. Hän imartelee meitä lähettäessään hovinsa komeimman ja tahdikkaimman herrasmiehen — niinhän maine kertoo — mutta se imartelu ei minuun pysty. Bardelys lähtee täältä yhtä tyhjin toimin kuin Chatelleraultkin lähti. Kun hän vain näyttäytyy, matkustaa tyttäreni taaskin Auchiin. Eikö suunnitelmani ole hyvä, herra de Lesperon?»
»Niin, kyllä», vastasin hitaasti, ikäänkuin punniten sanojani, »jos olette varma siitä, että Bardelysia koskevat päätelmänne ovat oikeat.»
»Olen enemmän kuin varma. Mitä muuta asiaa voisi hänellä olla
Lavédaniin?»
Siihen kysymykseen en yrittänyt vastata.