»Mutta ensin on meidän suoriuduttava Chatelleraultista. Mitä hänelle teemme?»
»Se on teidän majesteettinne ratkaistava.»
»Minunko?» huudahti hän, ja hänen äänensä sai taaskin ankaran sävyn, joka ei koskaan ollut siitä kaukana. »Näen erikoisen mielelläni läheisyydessäni vain kunnon miehiä. Luuletteko, että ikinä enää tahdon nähdä tuota lurjusta edessäni. Olen jo tehnyt päätökseni häneen nähden, mutta mieleeni juolahti, että kenties teitä huvittaisi olla lain välikappaleena.»
»Minuako, sire?»
»Niin, ja miksipä ei? Puhutaan, että te tarpeen vaatiessa osaatte käyttää miekkaa perin tuhoisasti. Tämä tilaisuus vaatii meitä tekemään poikkeuksen asetuksestamme. Teillä on suostumukseni, että saatte lähettää haasteen kreivi de Chatelleraultille. Ja pitäkää huolta siitä, että surmaatte hänet, Bardelys!» hän jatkoi äkäisesti. »Sillä jollette te sitä tee, niin kautta pyhän messun minä teen sen! Jos hän välttää miekkanne, tai jos hän jää eloon teiltä saamastaan haavasta, niin pyöveli saa hänet. Mom dieu! Onko minua turhanpäiten nimitetty Ludvig Oikeamieliseksi?»
Seisoin hetken mietteissäni. Sitten rohkenin huomauttaa:
»Jos minä teen sen, sire, niin maailma sanoo, että tein sen päästäkseni suorittamasta maksettavakseni langennutta vetoa.»
»Narri, se ei ole langennut maksettavaksenne. Eikö sellainen mies, joka menettelee petollisesti, menetä kaikkia oikeuksiaan?»
»Se on aivan totta. Mutta maailma —»
»Peste!» keskeytti hän minut kärsimättömästi. »Te alatte ikävystyttää minua, Marcel, ja koko maailma tekee sen niin erinomaisesti, ettei teidän tarvitse ruveta muiden avuksi. Noudattakaa mieltänne, mies, ja tehkää kuten haluatte! Mutta teillä on suostumukseni surmata tuo Chatellerault-vintiö, ja olen hyvin mielissäni, jos käytätte sitä hyväksenne. Hän majailee Auberge Royalessa, jossa hänet nyt otaksuttavasti tapaatte. Ja nyt menkää! Minun on jaettava paljon oikeutta tässä kapinallisessa maakunnassa.»