Viivähdin hetkisen. »Eikö minun ole ryhdyttävä jälleen tehtäviini teidän majesteettinne läheisyydessä?»
Hän mietti vähän aikaa ja hymyili sitten väsyneeseen tapaansa.
»Minusta olisi hauskaa pitää teitä luonani, sillä nämä olennot ovat niin harmillisen tylsiä jokaikinen. Je m'ennuie tellement. Marcel!» huoahti hän. »Ooh! Mutta ei, ystäväni, epäilemättä olisitte te nykyisin yhtä tylsä kuin kaikki muutkin. Rakastunut mies on ikävin ja jokapäiväisin olento tässä ikävässä ja joutavanpäiväisessä maailmassa. Mitä teen minä ruumiillanne, kun sielunne on Lavédanissa. Epäilenpä, että teillä on kiire päästä täältä pois. Menkää siis, Marcel! Laittautukaa avioliittoon ja selviytykää rakkaudenhumalastanne! Avioliitto on paras vastamyrkky. Kun se on tehty, palatkaa sitten luokseni!»
»Se ei tapahdu koskaan, sire», vastasin leikillisesti.
»Väitättekö niin, herra Cupido Bardelys?» Hän siveli partaansa aatoksissaan. »Älkää olko siitä kovin varma! Muillakin on ollut tunteita — niin, yhtä voimakkaita kuin teidänkin — mutta sittenkin ne ovat jäähtyneet. Mutta te tuhlaatte aikaani. Menkää, Marcel! Olette vapaa tehtävistänne minun luonani, niin kauan kuin omat asianne pidättävät teitä täällä — niin kauan kuin haluatte. Meillä on täällä suoritettavana kolkko tehtävä — kuten tiedätte. Meidän on käsiteltävä serkkuni Montmorencyn ynnä muiden juttua, emmekä me täällä lepää emmekä salli juhlimista. Mutta tulkaa luokseni, milloin tahdotte, ja minä otan teidät vastaan! Hyvästi!»
Jupisin kiitokseni, ja ne tulivat vilpittömästi sydämen pohjasta.
Suudeltuani sitten hänen kättään poistuin hänen luotaan.
XIV
SALAA KUUNTELEMASSA
Pohdin kuninkaan luota poistuessani mielessäni, pitäisikö minun omin käsin antaa Chatelleraultille hänen niin hyvin ansaitsemansa rangaistus, mutta muistin kirotun vetomme, ja minua pidätti se ajatus, että se tekoni voitaisiin selittää yritykseksi välttää sen seurauksia. Myöskin tuli Roxalanne ottaa huomioon, ja totisesti ajattelin asiaa syvästi siltä kannalta. Paljon mietittyäni pääsin jälleen siihen johtopäätökseen, etten saanut uudelleen lähestyä häntä, ennenkuin olin sovittanut tekoni ainoalla vallassani olevalla tavalla, ainoalla tavalla, joka puhdistaisi käteni.
Olipa Chatellerault menetellyt petollisesti tai ei, se ei merkinnyt mitään neiti de Lavédanin ja minun väleihini nähden. Jos maksaisin vetoni — velvoittipa minut siihen kunnia tai ei — niin sitten voisin lähestyä häntä; tosin olisin köyhtynyt, mutta ainakaan ei voitaisi mitenkään epäillä, että kosinnallani oli mitään muuta vaikutinta kuin Roxalannen saavuttaminen.