— Perillä, sanoi pikku Henkel.
— Olen tehnyt teille tästä selvää esimerkiksi ja varoitukseksi. Esimerkiksi siitä metoodin ankaruudesta, siitä lopputuloksen varovaisuudesta, mikä on jokaisen tiedemiehen velvollisuus itseänsä ja ainettansa kohtaan. Varoitukseksi astumasta niille valhetieteellisille teille, jotka houkuttelevat sellaisin sanoin kuin: mielikuvitus, synteesi, kokonaiskäsitys ja muut niidentapaiset. Kohtauksemme alussa pyysin oikeutta olla suora. Teidän vastauksenne käsitin suostumukseksi; minä tahdon nyt käyttää hyväkseni tätä tilaisuutta ehkä pelastamalla todelliselle tieteelle erään aivan varmasti käyttökelpoisen kyvyn.
Te olette liittynyt piiriin, jossa muuan Quiding niminen historioitsija oleilee. Minun tapoihini ei kuulu kakistella epäpäteviä tutkijoita; heidän teoksensa tekevät sen muutenkin. Mutta minä haluan vain viitata teille, jos ette itse ole kiinnittänyt siihen huomiota, että tämä Quiding on ottanut julkaistakseen niin nimitetyn historiallisen tutkimuksen, joka on ollut kirjakaupassa joulukirjojen joukossa, jota kansa on ostanut ja lukenut. Minun täytyy tieteellisen tutkimuksen nimessä protesteerata, että tieteellinen tutkimus alennetaan romaanikirjallisuudeksi; minun täytyy tieteen nimessä protesteerata, että tiedemies, joka tuota nimeä tavoittelee, luetuttaa itseään kenellä tahansa, jolla on varaa luopua yhdestä kymmenkruunuisesta. Koska vielä on olemassa tiedemiehiä, jotka eivät kykene käsittelemään tieteellistä kieltä muulla tapaa, kuin että sen voi tajuta tuo sivistyneeksi nimittäytyvä yleisö, pitäisi ainakin lailla voitaman estää moisten kirjoitusten myyminen tieteellisen ammattimiespiirin ulkopuolelle. Vai kuinka Henkel?
— Se on käsittämätöntä, sanoi pikku Henkel sisäisen varmana.
Jacob nousi hyvästelläkseen.
— On onnellista, hän sanoi, että vielä on olemassa idealisteja ammattimme piirissä, idealisteja, jotka uskovat ylpeätä tunnusta: tiede tiedemiesten vuoksi.
— Monta meit' ei ole, mut' kaatua vain voimme, pikku Henkel deklamoi ja katsoi ylpeänä Fileniukseen.
LUONTO.
He istuivat hiljaisessa Imperfektumissaan ja halveksivat yhdessä maailmaa. Ulkona oli muuan niistä päivistä, joita olisi uskonut olleeksi vain 1000-luvulla, läpitunkevan kalseita tuulia, niin harmaa, pistävä ilma, että sai hengenahdistuksen. He kirosivat isänmaatansa sen viikinki-ilmaston vuoksi ja uneksivat Välimerestä.
— Älyllä on jäätymäpisteensä, sanoi Quiding, historioitsija. Jos Ruotsi olisi Italian leveysasteella, eivät ruotsalaiset olisi aivan lahjattomia.