Leiniö (Palaa, kuiskaten): Nyt tiedän! Se mylly on ihan tässä, tuossa noin, vähän vasemmalle ja sellaisessa tiheikössä, ettei lempokaan sitä huomaa, ellei ole opasta. Ei uskoisi siinä risuläjässä löytyvän niin salaisia asioita. Äijä kuului akkaansa varoittelevan torkkumasta. Mahtanee olla aika unikeko. Jahka äijä menee pois sieltä, niin tarkastelemme laitosta lähemmin.
Pekkala: Mitä vielä! Lähdetään kotia ja annetaan Rajalan keittää viinaansa rauhassa. Eihän se meitä liikuta.
Leiniö: Mitä? Joko sinua rupeaa jänistämään? No, jos tahdot, niin mene, minä ainakin jään tänne ja otan asiasta selvän.
Pekkala: Enhän minä nyt yksin, mutta jos sinäkin tulet, niin…
(Kuuluu ääniä oikealta.)
Leiniö: Kuules — nyt äijä tulee. Pistäytäänpä jälleen rintavarustuksiimme.
Pekkala: Ei se ole Rajalan ääni. Ehkä jo vallesmanni miehineen. Puhuihan akka nähneensä vallesmannin.
Leiniö: Sitten on syytä joutua sukkelaan syrjään!
(Piilottautuvat. Juuri kun he ehtivät asettautua, tulee
Vallesmanni, virkalakki päässä ja miehiä mukanaan, oikealta.)
Vallesmanni (pyyhkii hikeä otsaltaan): Tjevula sanka skog. Ei takto lepi peestä… huh .. ja lemmin, niin tjevula lemmin… Vieläkö olla pitke matka sin' Pirukallo?