Joku miehistä: Tässä sen pitäisi olla. Ja tuossa se onkin, se kiviröykkiö, jota sanotaan Pirunkallioksi.
(Rajala tulee perältä vas., mutta huomattuaan Vallesmannin,
piiloittautuu pensaikkoon).
Vallesmanni: Jaha, jaha, me olla sitt' pian perille. Telle seutu se pitis olla se sprii fabrik… (miettii) piru… piru… kah… jaha pirukallo… i… niin… aivan oikke aivan oikke he sanoma att se olla vid Pirukallo…
Raksi (tulee vas. etualalta, pyssy kädessä): (Its.) Pahuusko tuonkin tänne viiletti. (Ääneen, kohteliaasti nostaen lakkiaan.) Hyvää huomenta, herra Vallesmanni. Mitä herra Vallesmanni näin kaukaa on etsimässä?
Vallesmanni: Ka, no, peive, peive, herr Raks. Te tulla parahiks. Mine hake eres rakkari, eres Mathias Rajala. Hän pites bränna sprii teel Pirukolos… nej teel Pirukallo seutu. Herr Raks olla kai niin hyve och hjälpa minu siin, jos jouta vaan. Te tunte parempi teme skog, kun mine, ja mine pites hajotta maa tasall se Rajalas fabrik. Kylle mine maksa vaivanäkö. Taktoko herr Raks hjälpa mej?
Raksi: Kyl-lä, miks'ei. Eihän minulla mitään kiirettä ole näin sunnuntai-aamuna. Hm! Vai niin, vai Rajalaa epäillään viinanpoltosta.
Vallesmanni: Ja vist. Rajala niin. Ehke herr Raks olla sattuma näkemä hene teel kulkema kun olla aina metsä.
Raksi: Olenhan joskus nähnyt hänet täällä risuja kokoomassa. En ole tullut kuitenkaan ajatelleeksikaan, että hän niin huonoa ammattia harjoittaisi. Hän on aina ollut niin rehellisen näköinen… (its.) Aivan kuin minäkin; enpä haluaisi Rajalaa saada pulaan. Parastani koetan.
Vallesmanni: Hm! Jaa… rehellinen. Han olla aika kettu, se Rajala, siksi olla rehelline, ja kun mine sain teedä, att han bränna itse viina, ni minä peeti heti nappata kiin se rakkari. — Mut meiden pite börja heti paikka hakema ylös peripohja teme skog. Herr Raks sano mist' olla paras alotta.
Raksi (its.): Minun täytyy johdattaa tuo mörkö harhaan, muuten piru vie minutkin. (Ään.) Ehkä olisi sopivampi tuolta Kissansuon laidasta alottaa. Siellä on metsä kovin tiheää, kenties se juuri sieltä löytyisi… (its.) Ainakin on löytymättä!