Vallesmanni: Niin, mennä nyt mannit sinne.
(Menevät vasemmalle etualalta).
Raksi (yksin): Turkasen tuli! Enpä olisi välittänyt koko jahdista. Mutta eihän sitä sopinut kieltääkään mokomalta mongertajalta. (Yrittää lähtemään miesten jälkeen, mutta huomaa Rajalan, joka lähenee varovaisesti.) Kas, sinäkin täällä!
Rajala: Hyvää huomenta. Millä meiningillä se tuo pöntsööri nyt on?
Raksi: Voi hyvä mies, se hakee juuri sinua, kuten kuulit, jos kuuntelit. Miten me nyt pääsemme pälkähästä, jos ne sattuvat aparaattisi löytämään?
Rajala (harmistuneena): Ja sinäkin lupasit vielä auttaa!
Raksi: Enhän uskaltanut kieltää, niinkuin käsität, kun hän itse pyysi. Olisin mielelläni ollut seitsemän penikulman päässä tältä paikalta silloin kun tuon mötäksen kohtasin. Mutta ollaan huoletta, eivät ne vielä ole sitä löytäneet ja kyllä minä puolestani koetan eksyttää heitä. — Kuules, Rajala, olethan mies? Sano, voinko luottaa siihen, ettet anna minua ilmi siinäkään tapauksessa, jos nuo sattuisivat löytämään piilopaikan. Minä puolustan sinua käräjillä minkä voin ja jos sakkoa saat niin pidän huolen sen maksamisesta. — Luultavasti sinä kyllä sen lupaatkin, sillä joka tapauksessa saat kuitenkin itse kaiken kärsiä. Eihän kukaan uskoisi minua osakkaaksesi, vaikka kannustaisitkin päälleni. Paras siis on olla vaiti, eikö totta? Ehdollani en missään tapauksessa tule ohjaamaan heitä, mutta jos he sen löytävät ilman minun avuttani, niin… (Vallesmannin ääni: Herr Raks, herr Raks, tulka vehe tenne!) Tulen heti. — Nyt se mölli jo huhuilee. No, mitä sanot?
Rajala (Ojentaa kätensä): Tuoss' on käteni. Ei kukaan tule tietämään, että olet osamies.
Raksi: Tiesinhän sen, sillä tunnenhan sinut kunnon mieheksi. Hyvästi näkemään. — Ai mutta saitkos jyviä, kun en itse ollut kotosalla?
Rajala: Akka kävi hakemassa vakallisen. Hän jäi sinne pannun luo vahtiin, kun minun pitää mennä kotoa viinalekku hakemaan. Unhotin sen.