Raksi: Ethän vaan vielä ole sytyttänyt tulta?
Rajala: En toki niin varomaton ollut. Akka kertoi nähneensä vallesmannin ja siksi en sytyttänyt.
Raksi: Hyvä, hyvä; nyt minun pitää mennä.
(Menee.)
Rajala (yksin): Katso konnaa! Tuota aavistin. Hm! Tarvitsisipa, totta vie laskea hyvällä haulikolla silmät sisään ryökäleeltä. — Kukahan piru sille on käynyt manaamassa. Sitä olisi hauska tietää. Eiköhän vaan liene se lukkarin leski, joka on niin hurskas ja jumalinen päivän valossa, mutta yöllä… silloin kyllä peittää pimeys valkeuden työt. — Joo, se saatana sen on varmaan tehnyt, sillä hän asuu lähinnä minua ja tuo ihralaiva käy siellä vierailemassa öisin. Jumaliste sentään! Jos vaan saan selville, että hän on ilmoittanut niin kostanpa totta vie kostan! Poltan koko talon jonakin yönä, kun vallesmanni on sisällä ja heidät talon mukana! Älkööt huoliko! Kyllä minä ne asiat selville saan, saan jumaliste!… poltan koko kanatarhan, niin että räiskyy vaan!
(Menee perälle oikealle.)
Leiniö: Sitäpä kesti odottaa.
Pekkala: Ha, ha, haa! Kuulitko mitä Rajala kertoi lukkarin leskestä? Vieläkö tekee mielesi isännäksi hänen taloonsa?
Leiniö (Naurahtaen): Eipä juuri. Mutta nyt jätetään naima-asiat toiseen kertaan. Täällä näyttää sukeutuvan jotain hauskaa lopulta. Huomasitko sinä sitä, että metsänvartija on osakas Rajalan viinakanuunassa? Nyt toimeen Pekkala, oikein tullimiehen toimeen. Nyt pitää ensiksi tarkastaa, onko siellä meille sopivaa tavaraa, ennenkuin korpit haaskalle ehtivät.
Pekkala: Jottako viinaa saisimme! Ehei! Emme taida sillä hyötyä. Vastahan ne meinasivat alottaa valmistamisen. — Mutta voidaanhan käydä katsomassa. Ei ota jos ei annakaan.