(Menevät perälle vasemmalle.)
Rajala (palaa): Taisin pudottaa avaimeni tuossa ryömiessäni. (Etsii.) Aivan oikein; siinähän se on. — Tekisi mieleni palata varoittamaan akkaa, mutta… No olkoon! Parempi kun pysyn nyt loitommalla. On se sentään saakuria koko tämä juttu. Jos ne peevelit löytävät tehtaani, niin hukassa olen. Onhan tässä kumminkin jotain toivoa kun tuo Raksi… vaikka en tiedä siitäkään miehestä, epäilys alkaa kohota häneenkin… Jos tässä hullusti käy, niin pianpa hän jättää minut oman onneni nojaan. Ja kukapa tosiaankin uskoisikaan minua, vaikka kannustaisinkin lakituvassa hänen päälleensä? Ei niin kukaan. Mistä ottaisin todistajia. Hm! Saisin vielä väärästä ilmiannosta toisen mokoman niskalleni. Peeveli sentään! Kyllä olen nyt joutunut kiirastuleen… Mutta ei! (Nousee.) Ei tässä asiat suremalla parane! Surkoon hevonen, jolla on suurempi pää. Yrittää sitä pitää ja keinoja keksiä! Ei sitä Rajala ole ensikertaa pappia kyydissä, eipä niinkään, eipä niinkään… Mutta olinpa aivan unhoittaa koko toimeni… Hm! Ompas se nyt koko juutasta, ompas se… (Menee perälle oik. päätään raappien.)
(Näyttämö hetken tyhjä. Lintujen viserrystä kuuluu. Vähän ajan kuluttua tulee Leiniö, kantaen viina-ankkuria ja hänen jälessään Pekkala.)
Leiniö (Laskee ankkurin maahan): Joka etsii se löytää!
Pekkala: Ja kolkuttavalle avataan, ha, ha, ha! Sukkelasti se kävikin. Akka ei tiennyt mitään, vaikka hänetkin olisi ottanut mukaansa. Ha, ha, haa! minua alkaa jo huvittamaan tämä koko seikkailu.
Leiniö (Koettaa avata astiaa): Joko jo? — Aina sitä saa kun vuovaa… Hyvä mies, kelpo mies se Rajala. — Äh! Onko sulla puukkoa mukana?
Pekkala: Aijotko sitten avata sen täällä? Eiköhän sentään olisi viisainta, että mentäisi kotiin saaliinemme. Ymmärrät kyllä miksi. Koirajoukko on kintereillä ja minulla, tottavieköön, ei ole halua joutua niitten pureskeltavaksi.
Leiniö: Ei niin hätää, miltä näyttää. Täytyyhän sitä tullata ensin, jotta tiedämme, vettä vaiko tervaa se sisällään pitää. Annahan puukko tänne. Tappi istuu peijakkaan lujassa.
Pekkala: Tuoss' on. Vaikka ehtisimme tullata kotonakin. Sattuvat vielä tulemaan…
Leiniö: Elä sure… Kas niin, nyt maistetaan. Saakuri kun ei ole mitään astiaa. Täytyy imeä tapinreiästä. Maista nyt.