Pekkala: Rajala se oli.
Leiniö: Niin, Rajala.
Vallesmanni: Jasoo Rajala… jaha… ja sit?
Rajala (Itsekseen): Katso noita piruja. Nekös siellä kiven takana kolisivatkin! Nyt taidan joutua uudestaan kiikkiin.
Leiniö (Naurahtaen): No se Rajala siinä kehuskeli itseään viinatehtailijaksi ja paljon muutakin jutteli. Äijä kun lähti tehtaallen niin me seurasimme jälkiä…
Vallesmanni (Innoissaan): Ja te neke miss se fabrik olla?
Leiniö: Niin kyllähän me se löydettiin. Sieltä me sitten napattiin yksi nassakka viinaa ja kun sitä maistelimme tulimme niin peijakkaasti juovuksiin että tuskin olisimme henkiin heränneet, ellei herra vallesmanni olisi niin raikkaasti herättänyt.
Pekkala (Hiljaa Leiniölle): Älä nyt järin… Varo itseäsi.
Leiniö (Samoin): Älä pelkää. Minä tunnen hänet vanhastaan. (Vallesmannille.) Ei kai siitä sakoteta eli rangaista, jos me varastettiin, sillä kauan emme saaneet sitä pitää kun jälleen joku varasti sen meiltä.
Vallesmanni (Taputtaen Leiniötä olkapäälle): Ei, ei. Te olla hyve mees. Mutt lehte nyt heti paikke neytte minu se fabrik.