Leiniö: Sinäpä sen sanoit! Kohmelo kivistää ja kovasti. Olin Heiskasen Jaskan läksiäisissä eilen illalla ja siellähän sitä tuli otettua vähän liikaa.
Pekkala: Osasinpa sitten hyvään tarpeeseen ottaa tuon rohtopullon.
(Ottaa pullon povestaan.)
Leiniö: Äläs! Onko sulla viinuskaa! Heissaa vaan! Sinäpä olet mies, sinä!
Pekkala: Jottako olen, ha, ha. No ota sitten kulahus veikkoseni, jotta virkistyt ja jaksat jatkaa, hah, hah, haah! — Mutta mihin se Heiskasen Jaska lähtee? Amerikaanko?
Leiniö (maistettuaan): Kiitos! Niin Amerikaanhan se menee.
Pekkala: Maista vielä vaan. — Onkohan sillä itsellään rahoja ollut?
Leiniö: Suuri kiitos. Sepä virkisti. — Mistäpä sitä rengin ruhjolle rahoja tulisi. Sepän Eva-Stina kuuluu lähettäneen "tiketin". Näes, Jaska vähän ruhjosti sen kanssa. Tunsit kai sinäkin Eva-Stiinan?
Pekkala (maistettuaan, panee pullon poveensa): Nilkun sepän tyttökö?
Leiniö: Sama, sama; se jolla oli nenä pystyssä, silmät siirallaan ja kulkiessaan heilutti häntäänsä kuin Lauttalan vasikka.