Rietu: Aina sinä haukut minua.
Rajala: Haukut. Eikö ole syytä sitten. Koko päivän yhdellä asialla viivyt.
Rietu (pelon sekaisesti): Olisinhan minä kyllä pikemminkin joutunut, mutta kun näin vallesmannin, miehiä mukanaan, tulevan tänne korpeen, niin tein pitkän kierroksen, etteivät nähneet minua.
Rajala (säpsähtäen): Mitä? Vallesmanniko miesten kanssa? Ja tänne tulossa? Ethän vaan eukko valehtele?
Rietu: Mitäpä minä nyt sellaista, ihan totinen tosi se on.
Rajala (kynsii korvallistaan): Hm! Saaplari! Minä pelkään, että ne ovat saaneet vihiä… Mutta olkoot! Ei ne tänne saakka osaa kuitenkaan tulla, ei ainakaan vallesmanni suuren mahansa kanssa. Eikä sitä niin vaan löydetäkään, ei. Mutta mennään nyt polttimolle. Sinä saat jäädä pitämään vahtia siksi aikaa, kun minä käyn kotoa hakemassa Heikkilän Matin viina-nassakan ja samalla tutkin, onko sanoissasi perää.
Rietu: Mutta jos ne, vallesmanni ja muut tulevat? Minua niin pelottaa…
Rajala: Älä siinä turhia höpise! Mistä ne tietävät, missä sinä olet, kun pidät suusi lukossa.
Rietu: Voi, voi sentään, sinua Rajala. Kyllä sinun pitäisi lopettaa tämä viheliäinen viinankeitto. — Ei Jumala salli sinun enää kauan pilkata itseään, näin sunnuntaisin varsinkin… joudumme vielä tästä linnaan… Voi voi sentään…
Rajala (kiukkuisesti): Linnaan! Tuki jo turpasi ämmä, taikka annan vasten kuonoasi!