— Ei äiti nyt huoli turhia. Kyllä Kyllevi sentään tuntee naisenarvonsa, lohdutteli Elvi.
Nisse naurahti:
— Mutta voi olla toisia, jotka eivät tunne miehenarvoansa! No, nyt minä joka tapauksessa lähden Mia-tädin luokse, jos Kyllevi ehkä olisi mennyt sinne. Tätihän asuu paljon lähempänä asemaa. Ikävää, ettei hänellä ole puhelinta, muuten voisi soittaa.
Rouva Lacksonin kasvot kirkastuivat.
— Tee se, Nisse! Tätä en tullut ajatelleeksikaan. Sinä olet aina niin käytännöllinen, poikani!
Elvi rykäisi, mutta ei sentään sanonut mitään.
Ja Nisse puki ylpeänä päällystakin ylleen sekä lähti menemään.
On kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni, sanoi rouva Lackson. — Hän on varmasti mennyt Mia-tädin luo.
Samassa kuin hovineuvoksettaren mieli keventyi, heräsivät hänen perheenemännänvaistonsa.
— Mutta Elvi! huudahti hän. — Emmehän ole tarjonneet luutnantti
Launolle mitään koko iltana!