— Mistä hän soittaisi, puodithan ovat jo aikoja sitten kiinni.
— Telefoniputkasta, äitiseni, sanoi Nisse.
— Onhan niitä joka toisessa kadunkulmassa, kaikeksi onneksi.
— Hän nyt sellaisia ymmärtäisi, sanoi Elvi. — Luuletko sinä, että myöskin Peräkulmalan asemayhteiskunnassa kasvaa telefoniputkia joka toisessa kadunkulmassa? Parasta on lähteä häntä uudelleen hakemaan.
— Jos minä voisin jollakin tavalla auttaa, niin kyllä minä olen valmis, sanoi Veikko-Ilmari.
— Mutta ethän sinä edes tiedä, minkä näköinen hän on, sanoi Elvi.
Ja Nisse lisäsi:
— Ei hän ole enää mikään kaksitoistavuotias tulipunakukka. Toivotonta kai häntä on muuten pitkin katuja hakeakin näin keskellä yötä. Ja rankkasateessa vielä.
Hovineuvoksetar istuutui sohvalle täysin masentuneena.
— Oi, miten kauheata! Mitä ihmettä se Edvard ajatteli, kun lähetti tytön yksin matkustamaan.