»En.»
»Mutta tiedätkös nyt, jos sanon, että hän katselee sinua hyvin luihuilla silmillä.»
»Samalla tavoinhan hän katselee kaikkia.»
»Ei katsele. Sinua hän katselee aivan eri tavalla.»
Jorma hyppäsi pystyyn kuin salamaniskusta ja huusi:
»Onko se totta?»
»Totta on! Ja pidä sinä, Jorma, huoli siitä, ettei Stefan tule tänne.
Jos minä olisin mies, niin kuristaisin sen lurjuksen heti!»
»Jos tuo on totta, niin sen voin minäkin tehdä! Ja pahoittelen, etten jo kuristanutkin! Mutta enhän tiennyt, että hän vainoo Marjattaa sillä tavoin. Mutta ensi kerralla teen sen kyllä!»
Marjatta nyyhkytti:
»Miksi sanoit Jorman kuullen tuollaista, äiti? Nyt hän raivostuu ja menee surmauttamaan itsensä!»