Tuossa oli jo sanottu sen verran, että se sai Jorman veret liikkeelle.
Mutta hän hillitsi itsensä vielä ja vastasi vain rauhallisesti:
»Jalkaisin tulin.»
»Niin, niin, mutta tarkoitin, että kuinka sinä uskalsit tulla tänne?»
»Ketäs minä pelkäisin?»
»Täällä on tavallisesti annettu selkäsauna niille, jotka leikkivät liian paljon novgorodilaista tai saarnaavat heidän oppejaan. Sukkela lähtö on niille annettu, ja ovatpa taitaneet muutamia jo tappaakin. Eipä vain ole munkkeja täällä ennen kuljeskellut.»
»No, nythän ainakin näette yhden!
Jorman sisällä kaiveli, kaivelipa niin, että vesi yritti kiukusta kihota silmiin. Olihan hän luullut tapaavansa entisen kodin rakkaille asujaimineen, mutta nyt vihjailtiin samassa paikassa ulosajamisesta ja selkäsaunasta. Kaikkea muuta hän kyllä saattoi vielä kärsiä, muttei yhtään lyöntiä! Sisäisen surunsa hän saattoi vielä kestää ja peittää, muttei häväistystä! Jorma koetti hillitä vielä itseään ja omasta puolestaan kiertää kaikki pahat sanat, mutta puhe joutui sittenkin takaisin uskontoon. Ja hänelle kerrottiin:
»Viime talvena täällä oli paha yhteenotto. Kun Ristin Kiesuksen uskoon kastetut eivät antaneet meille toisille rauhaa enää missään, annettiin heille selkään miesjoukolla ja ajettiin pois koko näiltä seuduilta. Muutamia niistä taisi mennä itään, toisia Lieksaan ja Juukaankin pakoon. — Ja lopuksi ne kaikkein pahimmat, joiden sisu ei antanut myöten mennä pakoon, pääsivät hengestään.»
»Ikävää on sellainen.»
»Niin on, mutta kun alkoivat isännöidä joka paikassa kuin kotonaan!
Mikäs siinä, uskokoot ihmiset mitä tahansa, mutta älkööt tulko toisten
tupiin myökämään. Mitä lienevät pahaa henkeä palvelleet jumalanaan.
Oletkos sinäkin sellainen, munkki?»