»Mutta onko sitten ketään, joka uskoo eikä tee syntiä? Olikohan Ilja uskonut? — Ei. Iljassakin oli yksi vika: Hän oli opettanut, ettei saa tappaa lähimmäistään, ja Iljan joukot kuitenkin olivat tappaneet hänen isänsäkin. Senkin hän oli kuullut ensi kerran vasta tänä iltana. — Ja se, joka levittää Jumalan sanaa, levittäköön sitä ilman puukkoja ja kirveitä, muutoin hän on yhtä suuri syntinen kuin pakanatkin.»
Lopulta Jorma ei näyttänyt löytävän enää ketään, jossa ei olisi ollut jotakin vikaa.
»Onkohan ketään», ajatteli munkki taas, »joka uskoo aivan täydellisesti ja elää itsekin sen mukaan kuin opettaa ja arvostelee toisia?
Ja lopulta tuli vastaus tähänkin:
»Ei ole. Ihmisillä näkyy olevan halu edistää hyvää, mutta kuitenkin jokainen ottaa itselleen kaikenlaisia vapauksia enemmän kuin he sallivat niitä lähimmäisilleen.»
Ja nyt, kun Jorma huomasi, ettei hän ollutkaan ainoa, joka oli rikkonut omaa oppiaan vastaan, meni hän vanhan miehen luo ja kysyi:
»Miksi sitten ihmiset opettavat tuota uutta uskoa, miksi he kastavat ihmisiä ja miksi he puhuvat Jumalasta toisille, vaikkeivät usko Jumalaan itsekään? Miksi he saarnaavat, ettei pidä tappaa, vaikka ovat itse valmiit tekemään sen koska tahansa? Miksi he kieltävät varastamasta, vaikka heillä itsellään on vaikka kuinka paljon luvattomalla tavalla hankittua tavaraa?»
Ja tuo toinen vastasi hänelle silloin:
»Siksi, että he sokeasti pitävät kaikkea uutta parempana kuin vanhaa. He kastavat ihmisiä vain sen takia, että saisivat näyttää jollakin tavoin valtaansa ja voimaansa, tullakseen edes hiukkasen kuuluisiksi ja saadakseen nimensä kaikkien huulille. He puhuvat meille pakanoille Jumalasta vain näyttääkseen olevansa tiedoiltaan suurempia kuin me, vaikkeivät mitään tietäjiä olekaan. Huutamalla olevansa Jumalan sanansaattajia tahtovat he asettua meidän muiden ihmisten yläpuolelle, ja kuitenkaan ei Jumala ole lähettänyt heitä. He saarnaavat tappamista vastaan vain sentähden, ettemme ajatuksissammekaan tulisi loukanneiksi heitä itseään, sillä he ovat suuria pelkureita. He kieltävät varastamasta vain sentähden, ettemme osaisi epäillä, kuinka paljon he itse tekevät sitä, ja ettemme varastaisi heiltä enää takaisin. — Tuossa ovat syyt heidän suureen huutoonsa! Ja kastajat ja mahtajat huutavatkin äänensä käheiksi vain sentähden, että saisivat: huutaa enemmän kuin muut ihmiset. Helppoahan on jokaisen huutaa kansajoukoille uskoaan, mutta ei ole yhtä helppoa näyttää sitä toteen. — Vain se, joka hiljaisuudessa palvelee haltioitaan tai rukoilee Jumalaansa kerskumatta siitä toisille, saattaa uskoa todella itsekin siihen, mitä palvelee. — Ymmärrätkö nyt minua, poikani?»
»Nyt, vasta nyt minä ymmärrän!»