Ja Jorma murisi vastaukseksi sanat, joita toiset eivät käsittäneet;
»Se ratkaisu tuli nyt, itsestään.»
»Mitä sinä puhut? Oletko riivattu vai oletko tehnyt murhan?»
»Riivatuksi ne kyllä äskenkin sanoivat. Mutta murhaa en ole tehnyt, vaikkei se kaukana ollutkaan. Tapasin vain tuolla metsässä muutaman munkin ja jouduin selvittämään asioita hänen kanssaan. Ihmettelen, etten tappanut häntä.»
»Kuka munkki se oli?»
»En tiedä, hän — hän kai oli se Stefan, se munkki.»
»Stefan! Olisit tappanut sen epäkelvon!»
»Äiti, mitä sinä — — —» koetti Marjatta rauhoittaa äitiään puristaen salaa Jormaa kädestä.
»Niin, niin, olisit vain tappanut, sillä se juuri vainoo ihmisiä kaikkialla. Sittenpähän hän ei kiertelisi täälläkään.»
»Nyt hän ei kyllä tule niin kauan kuin minä olen täällä», vakuutti
Jorma.