»Saisinko täältä lasin viiniä, tyttöseni?»
Mies otaksui keksimänsä kysymyksen oivalliseksi.
Tyttö vastasi:
»Meillä on vain vettä.»
»Saman tekevää! Antakaa sitten lasillinen vettä. Olen, nähkääs, janoissani.»
Vastaamatta katseli tyttö häntä vielä kerran vakuuttuaksensa, ettei mies vain ollut konnamainen kulkuri. Sitten hän silmäsi arasti kylää kohti. Nopeasti kääntyen hän vastasi vakavin ilmein:
»Haen teille vettä.»
Silmänräpäyksessä oli hän kiitänyt tupaan ja kaapannut sangosta vettä sekä palasi kantaen ojennetussa kädessään äärillänsä olevaa vesilasia. Vesi poreili sinertävinä kuplina.
»Se on raikasta ja hyvää», sanoi hän, »saatte nähdä.»
Mies heitti hattunsa, joi veden yhdellä siemauksella, ja ojensi lasin tytölle aidan ylitse.