— Tahdoitte kai sanoa: hän poistui. Minä tuon hänet teille takaisin.
— Voi te nuoret, te nuoret, jospa tietäisitte, minkä kaiken näen poistuvan…
Hän vuorostaan pysähtyi, katsahti poikaan, jota ei ollut kyllikseen nähnyt sitte iltapäivän, ja hymyili taas iloisemmin.
— Pidätkö veljestäni?
— Vielä enemmän kuin ennen: pääsin milt' ei hänen perilleen.
— Ennen vanhaan olit liian nuori…
— Me vasta juttelimme, arvaattehan sen! Kaikessa olimme yhtä mieltä.
Äidin lempeät silmät etsivät lapsensa katsetta portaitten puolihämärässä.
— Kaikessa? hän kysyi.
— Niin, äiti, kaikessa.