"Sormeton" Fraser totteli, mutta näytti samalla sangen tyytymättömältä.
"Ihmettelenpä, mistä tuon miehen merkillinen käytös oikein johtui", virkkoi Emerson miettivästi, kun nainen aikoi puuhailla lieden vaiheilla.
"Hänhän väitti saaneensa sellaiset toimintaohjeet", sanoi Fraser. "Jos minulla olisi lämmin tupa, elintarpeita yltäkyllin — ja latuskanenäinen squaw — niin haluaisinpa mielelläni nähdä sen, joka tulisi antamaan minulle ohjeita."
Vaatteet olivat nyt kuivat, joten he alkoivat hätäilemättä ja verkalleen pukeutua. Mutta kun Emerson alkoi kääriä makuuhuopla ja vaatteita kokoon jälleen, keskeytti Fraser äkkiä pukeutumispuuhansa ja tiedusteli ihmeissään:
"Mitä nyt? Emme aio suinkaan lähteä liikkeelle, vai kuinka?"
"Kyllä. Menemme toisille säilyketehtaille", vastasi Emerson katsomatta ylös.
"Mutta jalkani ovat verillä", valitti toinen.
"Joko taas?" Emerson naurahti epäilevästi. "Niin ollen on sitten parasta, että kävelette jonkun ajan käsillänne."
"Nythän tulee jo pimeäkin."
"Entä sitten? Matka ei voi olla pitkä, niin että tulkaa nyt vain."