"Saimme kaikki kuntoon, ennenkuin luulinkaan", vastasi herra Wayland, "minkäjälkeen vein Willis'in hänen hotelliinsa, jossa odotin, kunnes hän pukeutui. Pelkäsin hänen livistävän tiehensä, jos olisin jättänyt hänet näkyvistäni, ja sitä en olisi voinut sulattaa, en varsinkaan tänä iltana." Hän katsoi Marshiin merkitsevästi nauraen.
"En ole milloinkaan laiminlyönyt tilaisuutta saada nauttia neiti Waylandin seurasta", vastasi Marsh luoden tyttöön katseen, joka sai Boydin tuntemaan kiihkeätä halua ravistaa miestä niin, että tämän sileät ja ilmeettömät kasvot olisivat muistuttaneet hännystakin tummaa lievettä. "Tyttärenne naisystävät saattavat ehkä välistä jäädä tulematta, herra Wayland, mutta miehet eivät milloinkaan."
"Mikä lurjus!" ajatteli Emerson.
"Tänään tahdoin kuitenkin olla asiasta täysin varma", sanoi isä, "sillä nythän on juhlailta. Pyydänpä Hawkinsia avaamaan pullon private cuvéeta vuodelta '86."
"Mikähän salaliitto teillä molemmilla mahtaneekaan olla nyt tekeillä?" kysyi Mildred.
"Olen tänään saanut aikaan jotakin suurenmoista, kultaseni", vastasi vanhus käsiään hykerrellen. "Olen herra Marshin avulla toteuttanut erään suunnitelman, jota olen jo kuukausia valmistellut."
"Arvatenkin joku uusi trusti."
"Voihan olla henkilöitä, jotka sanovat sitä siksikin. Aate oli Willis'in, jota saamme kiittää kaikesta."
"Ei suinkaan! Ei suinkaan!" vastusteli tämä. "Olen isänne rinnalla vain pieni lapsi, neiti Wayland. Hän on ollut korvaamaton opettaja."
"Mainio yritys, vai mitä?" huudahti herra Wayland.