"Ah, jokin salaisuus!" huudahti neiti Wayland.
Marsh sinkahutti Boydiin terävän katseen, ennenkuin hän vastasi:
"Otaksun teidän tarkoittavan Constantinen sisarta. Puhuin vain ylimalkaan — onhan luonnollisesti poikkeuksiakin. Samalla myönnän erehtyneeni, kun sanoin, ettei Kalvikissa ole ainoatakaan valkoihoista naista. Herra Emerson on luultavasti tavannut Cherry Malotten?"
"Kyllä"! myönsi Boyd. "Hän oli meitä kohtaan erittäin ystävällinen."
"Lisää paljastuksia", nauroi neiti Wayland. "Kuka hän on, pyydän?"
"Sen tahtoisin sangen mielelläni tietää", vastasi Emerson.
"Suurenmoista!" huudahti Mildred. "Ensin kaunis intiaanityttö ja sitten eräs salaperäinen valkoinen nainen! Kalvik on varmaankin hyvin mielenkiintoinen paikka."
"Tämä valkoinen nainen ei ole suinkaan mitenkään salaperäinen", vastasi Marsh. "Hän on aivan tyypillinen — miten nyt sanoisin, tuommoinen kaivosleireissä aivan tavallinen olio, joka on sattunut ajautumaan tiellemme."
"Ei suinkaan", huudahti Boyd vihaisesti. "Neiti Malotte on hieno nainen" — Marsh naurahti lyhyesti — "ja kun vertaa hänen käytöstään muihin Kalvikin valkoihoisiin, vie hän ehdottomasti voiton."
Marsh kohotti hiukan kulmiaan ja virkkoi sitten Mildredille anteeksipyytävästi: "Hän ei ole sellainen, josta kannattaisi keskustella."