"Mistä te sen tiedätte"? kysyi Cherryn sankari. "Voitteko moittia häntä jostakin?"
"Hän on saanut Kalvikissa paljon häiriötä aikaan ja on aiheuttanut meille suurta harmia."
Nyt oli Boydin vuoro nauraa. "Eikö mitään muuta?"
"Parahin herra Emerson" — Marsh kohautti pahoittelevasti olkapäätään — "jos olisin voinut uneksiakaan, että hän on ystävänne, en olisi virkkanut sanaakaan."
"Hän on ystäväni", sanoi Emerson lujasti, "ja minä ihailen häntä, sillä hän on urhoollinen tyttö. Ellei hänellä olisi ollut rohkeutta uhmata ohjeitanne, olisin ollut pakotettu karkoittamaan asettamanne vartijat ja ottamaan säilyketehtaanne haltuuni."
"Emme voi kestitä kaikkia kulkureita; siitä saa neiti Malotte pitää huolen."
"Ja George Balt, eikö niin?"
Neiti Wayland purskahti iloiseen nauruun. "Kuunnellessani väittelyänne luulen pian olevani jossakin naisyhdistyksen kokouksessa."
"Kilpailu on niin ankara, että meidän täytyy olla äärimmäisen jyrkkiä etumme turvataksemme", selitti Marsh toisille. "Matkamiehet, joiden mielestä tuo kaikki on julmaa sydämettömyyttä, arvostelevat meitä usein sangen säälimättömästi, mutta meidän on yksinkertaisesti mahdoton pitää huolta kaikista."
"Kuten sairaista alkuasukkaistannekin. Ilman neiti Malottea olisi useita kalastajianne kuollut nälkään tänä talvena, mikä olisi voinut saattaa teidät pulaan ensi kesänä."