"Ja varmasti kauniskin?"
"Kyllä."
Tyttö olisi mielellään kysellyt enemmänkin, mutta ateria oli jo päättynyt ja herra Wayland käskenyt tuoda mielisikarejaan, minkätähden hän nousi ja poistui Boydin seuraamana toisten jäädessä polttelemaan. Mutta heidän lähdettyäänkin oli Marsh, omituista kyllä, niin syventynyt omiin ajatuksiinsa, ettei herra Wayland saanut kaikista ponnistuksistaan huolimatta keskustelua käyntiin. Hän vastaili hajamielisesti ja mahdollisimman lyhyesti.
"Miksi et ole ennemmin kertonut minulle tuosta naisesta?" kysyi Mildred Boydiin kääntyen heidän päästyään musiikkihalliin.
"En tullut häntä ajatelleeksi."
"Ja hän on kuitenkin nuori, kaunis ja hienostunut, viettää romanttista elämää ja oli sinulle vieraanvarainen —" Tyttö heilautti päätään.
"Oletko mustasukkainen?" kysyi Boyd hymyillen.
"Sellaiselleko? En varmastikaan."
"Muuta en toivoisikaan", tunnusti Boyd rehellisesti. "Jos olisit oikein todella mustasukkainen, olisin sangen hyvilläni; olisin silloin sinusta ikäänkuin varmempi, näetkös."
Tyttö istahti pianon ääreen ja löi muutamia hajanaisia sointuja. "Kalvikhan on paikan nimi, johon aiot nyt lähteä, eikö niin?"