"Aivan mainiosti", vastasi herra Hilliard sydämellisesti. "Hankkikaa koneet ja kaikki mitä tarvitsette." Kun Boyd nousi mennäkseen, lisäsi hän: "Voitteko sanoa, onko Kalvikin ympäristössä tavattu metallinpitoisia kivennäisiä ja missä määrin?"
"Eipä sanottavasti; alue on vielä niin tuntematon. Kalvikissa on muuten eräs — nainen, joka on antanut toimittaa etsintöjä minun kuitenkaan tietämättä, millä tuloksella."
"Cherry Malotte?"
"Tunnetteko hänet"? kysyi Boyd hämmästyneesti.
"Kyllä ja oikein hyvin. Olen ollut hiljattain hänen kanssaan kirjeenvaihdossa, sillä olen sijoittanut rahoja useihin kaivosyrityksiin tuolla pohjoisessa — aivan yksityisesti luonnollisesti", kiiruhti hän lisäämään, "sillä eihän pankki voisi tietystikään tehdä mitään sellaista. Tutkitutan parhaillaan muutamia uusia löytöjä."
"Onko neiti Malotte tehnyt jonkun löydön?"
"Ei nyt aivan, mutta eräitä sangen lupaavia kuparisuonia hän on keksinyt."
"Hm! Tuo on minulle jotakin aivan uutta. Maailma on sentään sangen pieni, eikö totta?" Hän olisi mielellään kysellyt enemmänkin, mutta malttoi mielensä syventyen hetkisen kuluttua tehtäviinsä sellaisella tarmolla, että asia häipyi kokonaan hänen mielestään.
Nyt oli George Baltin vuoro osoittaa, mihin hän kykeni, ja seuraavina päivinä olivat hän ja Boyd työssä aamusta iltaan, sillä nyt oli saatava kaikki valmiiksi käden käänteessä. Heillä ei ollut aikaa siekailla ja puutavara- ja konekauppiaat, hiilien hankkijat ja laivojen välittäjät, joiden kanssa he joutuivat tekemisiin, vannoivat, etteivät he olleet milloinkaan tavanneet miehiä, jotka olisivat tehneet nopeammin päätöksensä ja työskennelleet, ei vain niin hämmästyttävän joutuin, vaan myös sellaisella erehtymättömällä varmuudella. Hinnoista ei tingitty eikä aikaa hukattu eri tarjousten edullisuudesta väittelemällä, ja kun George tiesi aina tarkalleen, mitä tarvittiin, oli valikointi verraten helppo tehtävä. Hän tunsi alansa pienimpiä yksityiskohtia myöten pitkän kokemuksensa nojalla, eikä ollut sitä koneenosaa, jota hän ei tuntenut melkeinpä paremmin kuin sen tekijä. Valikoidessaan hän ei epäröinyt hetkeäkään eikä ostanut mitään tarpeetonta. Häntä huoletti vain se, ettei tilauksia suoritettaisi ajoissa ja täsmälleen silloin kun hän oli määrännyt.
Kolme viikkoa kului kuin siivillä, ja eräänä aamuna heräsivät kumppanukset tietoisina siitä, että kaikki oli melkein valmista. Tilaukset oli tehty, laiva vuokrattu ja lähtöpäivä määrätty. Olihan tosin vielä yhtä ja toista järjestelemistä, mutta työ oli käynnissä eikä se mitä oli jäljellä, merkinnyt mitään. Vimmatusta kiireestään huolimatta he eivät olleet tehneet mitään erehdyksiä, mikä oli pääasiallisesti Ison-Georgen ansiota.