Clyde oli ollut koko ajan kaikessa heidän innokas, vaikkakin heikko avustajansa, ja nyt kun jännitys oli ohi, ratkesi hän juomaan, katsoen sen ainoaksi sopivaksi tavaksi ilmaista suuren ilonsa. Ollen luonteeltaan vilkas hän kaipasi seuraa ja tietäen kohtaavansa jyrkkää vastarintaa ystäviensä puolelta hän keräsi ympärilleen muutamia tyhjäntoimittajia, joilla ei ollut mitään huolia ajan kulusta ja jotka olivat aina valmiit kuuntelemaan pitkiäkin puheita, etenkin kun niiden pitäjällä oli paksu kukkaro. Risteillessään kaupungilla keskiyön vaiheilla seikkailuja etsien näki "sormeton" Fraser hänen horjuvan kadunkulmassa parin herrasmiehen seurassa, ja kuullessaan mainittavan Kalvikin kalastamoita hän raastoi nuorukaisen kotiin ja tunki vuoteeseen, minkä tehtyään hän lukitsi oven ja heitti avaimen porraskaiteen yli poistumatta ennenkuin oli varma, että toinen nukkui.
Varhain seuraavana aamuna heräsi seikkailija siihen, että Emerson hakkasi hänen oveaan aivan raivoissaan.
"Mitä tämä on?" tiuskaisi Boyd tunkien erään aamulehden Fraserin nenän eteen.
"Sanomalehti", haukotteli toinen — "aivan tavallinen sanomalehti."
"Mistä tämä juttu on lähtöisin?" Boyd osoitti sormellaan erästä lihavaa otsikkoa, joka kuului:
LOHITRUSTIN UUSI VIHOLLINEN!
Ensimmäinen laukaus ammuttu taistelussa kalastamoiden herruudesta! P.A.S.Y. vannoo taistelevansa viimeiseen saakka!
"En tiedä."
"Ette tiedä?"
"En. Luen sanomalehdistä vain pikku uutiset ja pilajutut. Mitä siinä sanotaan?"