"Kenelle?"
"En tiedä. Pari minuuttia myöhemmin soitin teille, ja kun odottelin keskuksen vastausta, kuulin seuraavan merkillisen keskustelun. Johdot olivat varmaankin jotenkin keskenään yhteydessä.
"'Sopimuksemme käsittää viisikymmentätuhatta rasiaa, viisi dollaria kappale. Arvelimme hintamme olevan ainakin kaksikymmentä senttiä yleistä hintaa halvemman.'"
"Aioin juuri soittaa uudelleen, kun samassa muistin, että olitte myynyt viisikymmentätuhatta rasiaa viidellä dollarilla kappaleen Bloc & Kumppanille, minkä tähden kuuntelin edelleen ja kuulinkin erään toisen äänen vastaavan —"
"Kenen äänen?"
"En tiedä. Vastaus kuului: 'Hintamme, jonka olemme jo määränneet, on dollaria halvempi'."
"'Hyvä Jumala!' huudahti ensimmäinen puhuja, 'siinä tapauksessahan on tappiomme —' ja sitten en kuullut enää mitään. Arvelin olevan viisaampaa tulla itse kertomaan teille asiasta kuin luottaa puhelimeen."
"Ja te ette tuntenut kumpaakaan puhujaa?"
"En. Mutta konttorissa näin, että huoneet 610 ja 612 — josta näin urkkijan tulevan — on luovutettu eräälle herra Jones'ille New Yorkista, joka saapui kolme päivää sitten, ja uskallanpa lyödä vaikka kuinka suuren vedon, ellette kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa kuule jotakin Bloc & Kumppanin taholta ja ellei tuo noiden hotelli Bullerin huoneiden asukas ole itse Willis Marsh."
Iso-George alkoi murista uhkaavasti. "He näyttävät saaneen tiedon kaikesta, mistä hyvästä saamme kiittää vain Fraserin kielevyyttä."