"Lorua!" huudahti toinen närkästyneesti. "Cherry on sellaiseen liian hyvä ja kunnollinen. Olet tulkinnut väärin Hilliardin kohteliaisuuden."
Clyde, joka ei kärsinyt, että hänen elämäntuntemustaan epäiltiin, puolustautui itsepintaisesti. "Vannon sinulle, että Hilliard on horjahtanut tasapainostaan; vanha tohtori Clyde tuntee oireet hyvin."
"Sanoit sen herättäneen yleistä huomiota?"
"Niin sanoin. Kaupungissa tietävät asian kaikki muut paitsi sinä ja tuo sokea sanomalehtien myyjä tuolla kulmassa."
Emerson nousi tuolissaan ja alkoi kävellä edestakaisin hitain askelin. "Jos Hilliard on huomaavaisuudellaan pannut tytön pään pyörälle, niin —"
Clyde purskahti raikuvaan nauruun. "Hänen tähtensä sinun ei tarvitse olla huolissasi — surkuttele paremminkin Hilliardia, joka saa huvin maksaa."
"Cherry ei ole sitä lajia", epäsi Emerson suuttumuksen puna poskillaan.
"Älä nyt ole lapsellinen, aika mies. Hänellä on jo Hilliard-ukon kassaholvin avaimet hallussaan, eikä tarvitse muuta kuin pyytää häntä pistämään salkkuunsa meidänkin varalle muutamia nippuja."
"Ellen suoriudu muuten, niin heitän koko homman."
Clyden silmiin ilmestyi sama omituinen katse, jonka Boyd oli kerran ennenkin huomannut ja jonka hän olisi nyt ehkä tulkinnut sanoiksi, ellei Cherry itse olisi samassa astunut huoneeseen "sormeton" Fraser kintereillään.