"Miten Vancouverissa kävi"? kysyi tyttö.
"Kehnosti. Pankeissa ei puheitani otettu kuuleviin korviinkaan."
"Miksi ette usko minulle osakkeiden myyntiä?" esitti Fraser. "Tarkoitan täyttä totta."
Emerson pyörähti ympäri. "Sen olette osoittanutkin. Jos olisitte pitänyt suunne kiinni, olisimme jo merellä."
Miehen kasvot kalpenivat hieman, kun hän vastasi: "Olenhan jo sanonut, etten ole tehnyt mitään sellaista, josta nyt minua syytätte."
"Vaiti!" ärjähti Emerson voiden enää tuskin hillitä kiukkuaan. "Muusta en välitä, mutta valhetta en kärsi."
Huomaten rajuilman lähestyvän Clyde soluttautui nojatuolistaan ja sanoi hätäisesti: "Luulenpa, että menen nyt." Hän sieppasi hattunsa ja keppinsä ja kiiruhti huoneesta Fraserin vihaisen katseen saattelemana. Seikkailija näytti olevan räjähtämäisillään.
"En usko sepustuksen perustuvan Fraserin puheisiin", virkkoi Cherry.
"Siitä voitte mennä vaikkapa valalle", sanoi tämä luoden tyttöön kiitollisen katseen. "Lurjus ehkä olen, mutta en raukka enkä petturi, ja sanani osaan varoa, milloin tarvitaan. Istuin kerran viisi vuotta linnassa aivan syyttömästi, kun en ilmaissut erästä kunnon miestä, joka oli todellinen syyllinen, ja saman voin vieläkin tehdä — jos niin tarvitaan." Hän painoi hatun syvään korvien yli ja poistui arvokkaasti.
"Hän puhuu varmasti totta", sanoi tyttö, "ja on hirveän loukkautunut siitä, että epäilette häntä."