"On parempi, että alatte ymmärtää, oman itsenne takia, sillä on olemassa jotakin, mitä kukaan nainen ei saisi kaupaksi tarjota."
"Jatkakaa."
"Olette päättänyt kietoa Hilliardin lumoihinne, ja mikäli olen kuullut, olette onnistunut. Hän on naimisissa ja teitä kaksi kertaa vanhempi. Hän on yleisesti tunnettu henkilö — mikä kaikki teidän täytyy tietää, ja kuitenkin olette myynyt itsenne hänelle jostakin hinnasta."
Tyttö seisoi samassa hänen edessään silmät liekehtien ja koko ruumis vavisten.
"Millä oikeudella te latelette minulle tuommoisia syytöksiä?" huusi hän. "Hetkinen sitten myönsitte olevanne murhaaja — ainakin ajatuksissanne — ja sanoitte, ettette välitä mistään päämaalinne saavuttaaksenne. Luuletteko, että minäkin olen samanlainen, vai voidaanko menettelytapani leimata ilman muuta häpeällisiksi, kun omanne ovat rikokselliset? Ja entäpä jos olisinkin! Luuletteko te, että te ja teidän rakkautenne tuohon tunnottomaan naiseen, joka sallii teidän raataa, kärsiä ja hikoilla sielunne kuivaksi tuon hirveän maan kaameassa yksinäisyydessä, olette piste, jonka ympäri koko maailma kieppuu?"
"Hänestä emme nyt puhu", keskeytti Boyd terävästi.
"Puhummepas. Sanotte, että olen määrännyt hintani Hän se on määrännyt hintansa, vaikka ette sitä huomaa. Kunnianne, joka on himmentynyt, oli hänen hintansa, ja omatuntonne, joka on mädäntynyt. Olette maksanut sen, ja maksaisitte kerran vielä, jos hän sitä vaatisi. Tehkää mitä tahdotte, mutta tähän älkää puuttuko; teillä ei ole mitään oikeutta arvostella käytöstäni tahi tekojani eikä päätellä, mitä olen tälle tahi tuolle miehelle maksanut."
Boyd ei ollut milloinkaan ennen nähnyt suuttumuksen aikaansaavan sellaista muutosta kenessäkään naisessa. Silmät olivat melkein kiinni, kasvojen pingoittunut ilme kova ja järkähtämätön ja koko olemus uhmailevan kiivauden jännittämä. Naamio oli irtautunut ja Boyd näki vilahdukselta tytön sielun, alastoman ja intohimoisen, joka oli nyt pohjiaan myöten kuohuksissa, — näky, joka, omituista kyllä, häntä kummallisesti viehätti.
"Pyydän anteeksi", sanoi hän. "Olette oma herranne ja teillä on oikeus tehdä, mitä parhaaksi näette."
Tyttö kääntyi ja meni ikkunan luo pysähtyen tuijottamaan vilkasliikkeiselle kadulle koettaen rauhoittua. Huoneessa oli hetkisen aivan hiljaista lukuunottamatta ääniä, jotka vaimentuneina kuuluivat alhaalta; sitten hän kääntyi jälleen, ja Boyd näki, että hänen silmänsä olivat kyynelistä kosteat. "Olen koko ajan tahtonut saada teidät käsittämään", lausui Cherry, "että ymmärrän asemanne täydellisesti. Ellette onnistu, ette vain menetä tyttöä, vaan olette muutenkin mennyttä miestä, sillä ettehän voi milloinkaan hyvittää henkilöitä, jotka luottivat teihin. Kaikki tuo merkitsee miehelle äärettömän paljon, sen tiedän, ja joku keino, mikä pelastaa teidät pälkähästä, täytyy olla olemassa — kuten aina on. Ehkäpä se ilmaantuu ennenkuin aavistattekaan." Hän katsahti Boydiin väsyneesti hymyillen ja veti hunnun kasvoilleen.