"Mitä pahaa siinä olisi ollut?"
"Koska en ole vielä menettänyt kaikkea miehuuttani", vastasi Boyd tylysti. "Eilen sanoitte olevanne syypää kaikkeen tähän hermoille käypään levottomuuteen ja puhuitte uhrauksista — ja — no niin, en tunne naisia; mutta kaiken sen nojalla, mitä tiedän, olen melkein varma, että kauppaa päättäessänne teitte jotakin sellaista, jota —"
"Mitä?"
"Jota vielä kadutte." Hän huomasi vihdoinkin heikon välähdyksen tytön silmissä.
"Entäpä jos teinkin. Eikö se olisi teille aivan samantekevää?" Tutkiva katse sai Boydin kiusallisen hämilleen.
"Otaksutaanpa, että Hilliard vaati minulta jonkun suuren uhrin, ennenkuin hän antoi nuo rahat. Sallisitteko sen vaikuttaa asioiden kulkuun?"
"Luonnollisesti", vastasi Boyd, ja voimatta enää istua hiljaa hän nousi kasvot punaisina.
Tyttö jatkoi:
"Entäpä jos siten joutuisitte puille paljaille, menettäisitte rahat, jotka ystäviltänne keräsitte, rahat, jotka haltuunne uskottiin, ja — ja neiti Waylandinkin? Eiköhän äskeinen kysymykseni esiintyisi siinä tapauksessa teille aivan eri valossa, vai olisiko tuokin kaikki siihen verraten samantekevää? Vastatkaa nyt rehellisesti" — hänen äänensä soinnahti pehmeämmin — "olisiko?"
"Ei tietenkään!"