"Kuinka niin?"
"Asemani on sangen tukala", vastasi Boyd hitaasti, "ja kuten tietysti ymmärrätte, en voi noudattaa omaa päätäni, kun olen toisista riippuvainen ja kaikesta vastuussa."
Cherry naurahti hieman pilkallisesti. "Suokaa anteeksi tuhmat kysymykseni", sanoi hän sitten sydämellisesti. "En olisi niitä tehnytkään, mutta tahdoin auttaa teitä selviytymään pulastanne." Boyd alkoi tehdä kiivaita vastaväitteitä, mutta hän jatkoi niistä välittämättä:
"Ajattelette useimpien miesten lailla, ettei naisella ole mitään muuta kuin tuo äsken tarkoittamanne, mitä kaupaksi tarjota, mutta jos siitä huolimatta tunsin olevani vaikeuksistanne vastuunalainen, niin sehän oli minun asiani, ja jos olin päättänyt auttaa teidät tielle jälleen, niin sehän ei liikuta ketään muita." Boyd astui eteenpäin jotakin sanoakseen, mutta tyttö käski hänen olla vaiti polkaisemalla pientä jalkaansa kiivaasti permantoon. "Tämä vanhurskaudenpuuskanne on sitäpaitsi aivan hetkellistä" — Boyd aikoi keskeyttää — "se on — joten voitte nyt olla aivan levollinen sydämenne kevennettyänne. Ette ole lainkaan johdonmukainen, sillä olettehan alati toistanut, ettette kavahda mitään keinoja saadaksenne neiti Waylandin omaksenne. Olisin teihin paljon tyytyväisempi, jos olisitte rahapulan selviydyttyä ryhtynyt empimättä jatkamaan keskeytynyttä työtänne, välittämättä rahtuakaan, mistä tuo käänne johtui. Se olisi ollut alkuperäistä — jotakin aivan luonnollista — sellaista, joka on kaikille naisille mieluista."
Boyd, joka oli sangen huono väittelijä, kuunteli äänettömänä, voimatta sanoa sanaakaan. Hänen vaikuttimiensa terävällä arvostelulla oli tyttö kumonnut kaikki, mitä hän oli aikonut sanoa, auttamatta häntä kuitenkaan sen enempää ymmärtämään omaa itseään, ja asioiden ilahduttavasta käänteestä huolimatta hän oli poistuessaan sangen huonolla tuulella. Hotellinsa eteisessä hän kohtasi saman sanomalehtimiehen, joka oli heidän Alaskasta tullessaan joutunut heti Fraserin lumoihin. Mies tervehti häntä kiihkeän sydämellisesti.
"Mitä kuuluu, herra Emerson? ja mitä uutta kalastamoilta?"
"Ei mitään!"
"Luulen, näettekös, saavani kuulla hieman uutisia tuon kirjoitukseni nojalla."
"Tosiaankin! Teidänkö kynästänne tuo sepustus olikin lähtöisin?"
"Niin. Hyvä, vai mitä?"