Balt silmäili toverinsa jäntevää vartaloa ja myöntyi teroittaen vielä kerran: "Älkää päästäkö heitä voitolle, vaikka mitä tapahtuisi, sillä silloin niitä ei pidä itse pirukaan enää kurissa."
Boydin ei tarvinnut kauan olla yksin, ennenkuin hänelle selveni kumppaninsa epäröinnin syy, sillä niin pian kuin miehet huomasivat, että työnjohto oli toisissa käsissä, alkoivat he tunnustella, mitä maata tämä uusi päällikkö oli. Eräs astui kursailematta hänen eteensä ja vaati röyhkeästi:
"Anna meille ryyppy; meitä janottaa."
"Tuossa on vesihana", vastasi Emerson. "Ota itse."
"Vedestä emme huoli, mutta kulaus olutta ei tekisi pahaa."
"Ei käy laatuun."
Mies palasi työhönsä, mutta hetkistä myöhemmin näki Boyd hänen maleksivan laiturilta poispäin, jolloin hän hypähti parilla askelella miehen eteen.
"Minne matka?"
"Ryypylle tietysti."
"Toisin sanoen: tiehenne, eikö niin?"